Tässä auttoi Herra!
Intoa täynnä, mutta lopultakin vain pieni käsitys siitä, mitä tuleman pitää. ”Herra, en pysty, ei minusta ole”, ja kuitenkin Jumala usein valitsee juuri ihmisten silmissä vähäpätöisen, jopa epätodennäköisen vaihtoehdon. Mooses ei kyennyt puhumaan, Samuel oli nuori poikanen, Daavid vain lammaspaimen. Jos Jumala voi tehdä ihmeen ja käyttää tällaista arkaa ja pelokasta kuin minä, hän totisesti voi käyttää sinuakin!
Näin totesin Arjen ihmeitä -lehden ensimmäisessä numerossa aloittaessani seurakuntatyöntekijän pestiä kolme ja puoli vuotta sitten, syyskuussa 2016. Paljon on ehtinyt tapahtua tuon jälkeen. Jos totta puhutaan, epäilin selviänkö hommasta ensimmäistä puolta vuotta pidempään. Mutta niin vain monet saarnat on puhuttu ja erilaiset eteen tulleet tilanteet hoidettu, joista en koskaan olisi kuvitellut selviäväni, kuten vaikkapa avioliittoon tai haudan lepoon siunaamiset. Tehdessä oppii, ja ehkä jotain on opittukin, ehkä kasvettukin vähän.
Silti samalla hyvin aralla ja pienellä paikalla ollaan edelleen: ”Herra, jos et auta ja anna viisautta ja voimaa jokaiseen päivään, tämä homma loppuu lyhyeen.” Mutta kiitos Herran, Hän on Kutsujana auttanut ja ollut uskollinen! Ehkäpä oikea paikkamme Jumalan edessä onkin juuri se ”pieni paikka”, jotta Hän voisi tulla suureksi ja näyttää voimansa meissä itsessämme heikoissa. Tietenkään se ei tarkoita alisuoriutumista tai nöyristelyä, vaan omien lahjojensa ja parhaansa antamista Hänen käyttöönsä. Ja kyllä silloin onnistumisista saa terveellä tavalla myös iloitakin, kunhan Jumala saa kaiken kunnian.
Samalla tavoin Sinä olet saanut lukuisia lahjoja, joita Jumala kutsuu käyttämään valtakuntansa eteenpäin viemiseksi. Älä väheksy panostasi äläkä ajattele: en osaa, ei minusta ole. Varmasti on kun Hän on kanssamme ja meissä! Seurakunnasta löytyy aina tehtäviä oikealla sydämen asenteella ja palvelualttiudella varustetuille henkilöille – usein vieläpä omien mieltymysten ja kiinnostuksen mukaan!
Hengellistä työtä on aina vara laajentaa ja ”heittää uusia verkkoja veteen”, jos Jumala antaa näyn. Yhtälailla nykyiset työmuodot ovat tärkeitä ja tarvitsevat jatkuvasti uusia tekijöitä tiimeihinsä. Pienikin panos vaikka kerran kuukaudessa tai kahdessa voi olla suureksi avuksi kokonaisuuden kannalta. Tietenkin seurakunta on paikka, jossa saa myös vain vastaanottaa, olla ja levätä. Vapaaehtoistyön ei kuulu olla pelkkä taakka ja velvollisuus, vaan mielekäs ja tarkoitusta tuova lisä elämään. Osallisuutta yhteisöön koetaan usein samassa suhteessa, kun voi palvella voimavaransa huomioiden mukana jossain tehtävässä – ja niinhän suuri osa tekeekin, kiitos jokaiselle! Jokainen voi rukoilla ja lahjoittaa omastaan, mikä on aivan elinehto koko seurakunnan olemassaololle.
Rukoillaan ennen kaikkea, että Pyhä Henki valtaisi voimallaan ja lahjoillaan jokaisen palvelijansa niin, että työllä olisi lisääntyvä hengellinen vaikutus ja ulottuvuuus, sekä hedelmä ja siunaus niin tekijälleen kuin kohteelleenkin.
– Herra, aloita minusta!